Barents Road
KANSAINVÄLINEN JÄRJESTÖ
HISTORIA
Ensimmäisiä asutuksia
10 000 vuotta sitten Barents-alueen peitti jäätikkö, silloin ihmiset etsivät täältä Golfvirran lämmittämiä jäättömiä alueita. He olivat kivikauden kulkureita: metsästäjiä ja kalastajia. Arkiologiset kaivaukset osoittivat, että nämä ensimmäiset asukkaat ovat sukua niille, jotka asuivat Saksan ja Etelä-Euroopan alueella, johon jäätikkö ei ulottunut. Tässä on kyseessä kivikautinen Komsan kulttuuri, eli muinaisihmisia, jotka elättivät itsensä kalastamalla. Näin ollen, voimme puhua ensimmäisestä Barents-alueella ilmenevistä asutuksista.
Saamelaiset
Se, että saamelaiset ovat tämän alueen alkuperäisväestöä, on arkiologisesti todistettu, mutta kuinka kauan sitten he ovat tänne tulleet ei ole on vieläkään tiedossa.
Saamelaiset kulkivat paikasta toiseen olosuhteiden kausivaihtelun mukaisesti, samoin kuin rannikolla kalastaneet kalastajat. Tässä voi olla kyseessä muutamat alueelle tulleet kulttuurit.
On olemassa pronssia käyttäneet etelä-skandinaavit sekä itäinen pronssikauden asbestikeramiikkakulttuuri. Ihmiset kulkivat vesitse ja levittivät omaa kulttuuria. Kaikki tämä kesti viikinkiajan saakka, minkä jälkeen tulee enemmän tietoja siitä, miten ihmiset matkustivat ja miten eri kulttuurit tutustuivat toisiinsa. Tältä ajalta löytyy esineistö Välimeren alueelta sekä Etelä-Euroopasta.
800-luvun lopusta löytyy ensimmäisiä kirjallisia lähteitä eri maista ja kansoista, todistuksia Barents-alueella tehdyistä kaivauksista. Löytyy viikinkien johtajan ja rikkaan maanomistajan Ottar Haalogalantilaisen kertomukset matkastaan arktista rannikkoa pitkin Kuolan niemimaahan ja kaupastaan saamelaisten kanssa.
.png)
Kartalla muinaiskansojen asuinalueet. Finnmarkissa asuivat lähinnä alkuperäisväestöön kuuluvat saamelaiset.
Rajat ja verot
Keskiajalla Barents-alueelta tuli Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Venäjän kiinnostuksen kohde. Täällä ei vielä ollut rajoja, niin seudun alkuperäisväestö – saamelaiset – joutui maksaaman veroja kolmelle valtiolle. On mielenkiintoista, miten valtiot säätelivät verotusta kyseisellä alueella. Mainittujen valtioiden intressien konfliktit johtavat sodankaltaisen tilanteen eskalaatioon. Syynä valtioiden suureen kiinnostukseen tästä alueesta oli kasvaava nahka- ja turkkituotteiden kauppa.
Monet eri maiden kauppiaat tulivat tänne , minkä takia Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika laati 1300-luvun keskipuolella lain, jonka mukaan kauppaa saatiin käydä vain Tukholman ja Turun kautta; niin kauppa ja tavarankuljetus Pohjanlahdessa rajoittui.
Tanska ja Norja päättivät saman tien ja keskittivät kaupankäyntiä Bergeniin ja Kööpenhaminaan. Nämä toimenpiteet hidastivat kaupan kehitystä Arktisella alueella.
Kartalla pohjoisvaltioiden kiinnostuskohdealue, joka pysyi sellaisena 1700-luvun loppuun asti.
Kaupankäynti Vienanmeren rannikolla.
Jos puhutaan rajoista ja verotuksesta, niin rajat tuolloin voitaisiin määritellä miten tahansa. Perinteisesti tiet kulkivat rajoista huolimatta. Ihmiset käyttivät vuosisatojen ajan samoja teitä kaupankäyntiä ja matkustamista varten.
Venäjän kauppiaat käyttivät Suomen alueen vesistöjä ja järvistöjä päästäkseen Pohjanlahteen. Varhaiskeskiajalla oli tiedossa reitti Lofooteista Tornionlaakson kautta Sisä-Suomeen ja Karjalaan. Murmansk alueelta ja Kuolan niemimaasta löytyy pomorien, Venäjän kauppiaiden ja maanviljeilijöiden jälkiä. Kaupankäynti täällä kehittyi nopeasti 1700-luvulla. Kaupankäyntialue ulottui Skandinavian pohjoisrannikolla Bergeniin.
Selkeät rajat
Vuoden 1808 helmikuussa Venäjän keisari Aleksanteri I hyökkäsi ruotsalaisia vastaan Suomeen, minkä tuloksena Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle Haminan rauhassa vuonna 1809. Venäjän vallan aikana Suomesta käytettiin nimitystä Suomen suuriruhtinaskunta. Ruotsin ja Norjan välillä oli unioni ja selkeitä rajoja täällä ei vielä ollut.
Unionin hajottua vuonna 1905 Ruotsi tunnusti Norjan itsenäiseksi valtioksi. Venäjän ja Suomen suuriruhtinaskunnan välisiä kiistoja jatkuivat 1800-luvun loppupuoleen asti ja 6. joulukuuta 1917 Suomi itsenäistyi. Venäjän vallankumouksen aikana rajat tulivat selkeämmiksi, siitä alkaen pystymme puhumaan selkeistä rajoista. Ensimmäisen maailmansodan ja 1917 vuoden välillä koko maailmalle syntyi taloudellinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen ongelma.
Rajat valtioiden välillä on irrottamaton osa elämäämme, mutta ihmiset silti matkustavat. Barents-alue, jossa me asumme, on eri kulttuurien tapaamispaikka.
Tornionlaaksossa meillä oli rauhallisin raja. Kuitenkin kieli ja kulttuuri ovat rajottomat.
Vanhat reitit vesistöjä ja järvistöjä pitkin. Näiden reittien avulla ihmiset voivat matkustaa kauas.
Rolf Johansson